Moikkelis!
Oon viimeksi maaliskuun alussa päivittänyt blogia, ja multa onkin kysytty miksi en ole kirjoitellut pitkään aikaan. Mulla on aika monta vastausta mut olennaisin on ehkäpä tämä aika. Hirveesti on tehtävää, ja kameraakaan ei oo kauheesti mulla näkynyt niin kuvasaldoakaan ei ole tullut. Koulu vie kaikki voimat ja uusi harrastuskin on alkanut viemään arkipäiväni. Tämä uusi harrastus on siis Lahden Ahkerassa toimiva yleisurheilu. Muttta nyt olen tässä, ja kirjoitan kuulumisiani.
Huomenna on rakkaan pikkuveljen synttärit ja tein sille tollasen kortin kotona. Vaikea uskoa että Nikke on jo kaksi hemmetin pitkää vuotta ollu tässä maailmas.
Oon alkanut tekemään paljon rohkeempia asu kokonaisuuksia, ja jos joku ei tykkää menee se läpi korvien. Nua alemmat lasit ovat siis viime viikolla osteut ja ne on aika ihqut ♥
Oon tässä lähiaikoina alkanut iloitsemaan enemmän kaikesta, oon saanut jostakin kiven alta positiivista asennetta ja oon oppinyt hyväksymään paremmin asioita. Oon ilonen että toi positiivinen asenne on löytynyt, jos en jaksa mennä treeneihin mietin heti jotakin positiivista ja saan sillä itseni liikkumaan. Jos kotityöt tai kokeeseen lukeminen ei kiinosta, keksin palkinnon jonka voin ottaa kun olen tehnyt hommat. Kun tuntuu että kaikki menee maan alle, voin purkaa itkua kavereilla tai perheelle ja huomaan hetken päästä nauravan asialle. Uusia kavereita on tullut harrastuksesta ja ihan vaan omasta koulusta. Mä en siis nyt sano että mulla ei olisi huonoja päiviä, niitäkin löytyy. Ehkä rageen jostain turhasta tai muutenvaan mökötän. Luonteeseeni ei kuulu pitkävihaisuus, en kykene mökättömään ihmisille pitkään vaan omatunto alkaa kolkuttaa ja on pakko esimerkiksi mennä pyytämään anteeksi tai ihan vaan vaihtaa kuulumisia. Tällänen mä olen.
Nyt tällänen aika erilainen postaus, mutta tulipa tässä mieleen kirjottaessa.